Herra Tohtori

”Herra Tohtor’”, järjelle mä lausuin,

”Sydän parkaa käykää katsomaan!

Tulkaa, pyydän, tilansa on huono...

Auttakaa, jos suinkin voitte vaan!

Sydänrohdot Teill’ on oivanlaiset,

Monestihan ne jo avun toi,

Mutta rientäkäätte, rientäkäätte,

Ehkä vielä tuskan poistaa voi.” –

Järki, tämä kunnon kotilääkär’,

Paikalle nyt riensi sukkelaan.

Päätä puistaa ukko, nähdessänsä

Verta vuotavana potilaan.

”Nuori mies!” näin huudahti hän sitten,

”Herran tähden, mitä teettekään?

Haav’ on Tonavaakin leveämpi; ...

Varoanne tulis enemmän!

Mutta, kärsikäämme vain nyt hiukan.

Ehkä sairas vielä avun saa.”

Lausui näin, ja haavaa tutkiskellen

Palsamia siihen vuodattaa.

”Toivon palsamiako” – sydän huusi –

”Käytättekin? Heittäkää se, oi,

Parantaa tai kuolettaa sen täytyy ...

Kumpaakaan ei toivo tehdä voi.”