Mer’ ompi noussut, kansain

More sa zdvihlo, more

Mer’ aava, vimmainen.

národov ožíva;

Niin taivasta kuin maata

nebo, zem strachom plní,

Se pelästyksiin saattaa

bujaré mece vlny

Julmasti möyryten.

silá desivá.

Kuulepas pauhu hurja,

Katsopas kuohu tuo!

Vidíte tento tanec?

Jos epäillyt sä lienet,

Hudbu tú chcete čuť?

Nyt toki viimein tiennet:

Vy, nevedomí čo ste,

Pois kahleens’ kansa luo!

včuľ naučiť sa môžte,

Mer’ ärjyy, ulvoo, vonkuu,

ako sa baví ľud!

Kuin peto raivoton;

Nieluunsa laivan vetää,

Duní to more, vyje,

Ei pakoon päästä ketään,

lode sa zmietajú,

Kaikk’, kaikki hukass’ on!

klesajú na dno pekla,

Hei! riehu vaan näin, riehu,

do sťažňov búrka sekla,

Kuin Noan aikoihin!

plachty sa trhajú.

Sun pohjas milloin näytä,

Vaahtoines milloin täytä

Potopa, vyzúrže sa,

Ain’ ylös taivaisin!

rob svoje zázraky,

Ja taivaan kanteen sitten

zjav svoje hĺbky vzduté

Tää oppi kirjoita:

a peny svoje ľúte

Kyll’ laiva päällä kulkee,

hádž hore na mraky;

Ja meren alleen polkee,

Vaan mer’ on herrana!

pre večnosť zaznač nimi

na nebies veraje:

bárs galeja je hore

a príboj vody dole,

pánom preds' voda je!