More sa zdvihlo, more

Mer’ ompi noussut, kansain

národov ožíva;

Mer’ aava, vimmainen.

nebo, zem strachom plní,

Niin taivasta kuin maata

bujaré mece vlny

Se pelästyksiin saattaa

silá desivá.

Julmasti möyryten.

Kuulepas pauhu hurja,

Vidíte tento tanec?

Katsopas kuohu tuo!

Hudbu tú chcete čuť?

Jos epäillyt sä lienet,

Vy, nevedomí čo ste,

Nyt toki viimein tiennet:

včuľ naučiť sa môžte,

Pois kahleens’ kansa luo!

ako sa baví ľud!

Mer’ ärjyy, ulvoo, vonkuu,

Kuin peto raivoton;

Duní to more, vyje,

Nieluunsa laivan vetää,

lode sa zmietajú,

Ei pakoon päästä ketään,

klesajú na dno pekla,

Kaikk’, kaikki hukass’ on!

do sťažňov búrka sekla,

Hei! riehu vaan näin, riehu,

plachty sa trhajú.

Kuin Noan aikoihin!

Sun pohjas milloin näytä,

Potopa, vyzúrže sa,

Vaahtoines milloin täytä

rob svoje zázraky,

Ain’ ylös taivaisin!

zjav svoje hĺbky vzduté

Ja taivaan kanteen sitten

a peny svoje ľúte

Tää oppi kirjoita:

hádž hore na mraky;

Kyll’ laiva päällä kulkee,

Ja meren alleen polkee,

pre večnosť zaznač nimi

Vaan mer’ on herrana!

na nebies veraje:

bárs galeja je hore

a príboj vody dole,

pánom preds' voda je!