Sodasta näin unta

Sodasta menn’-yönä näin mä unta:

Unkari se kutsui poikiaan;

Miekka verinen, kuin muinoin, kulki

Arpakapulana halki maan.

Joka mies, kell’ ykskin tippa verta

Sydämessään, tuosta riemahti;

Vapauden seppeleen – ei halpaa kultaa –

Palkaks oli saava soturi.

Ja hääpäivämme se päivä oli,

Sinun, armas tyttösen’, ja mun;

Maamme suojaks kuoloon mennen jätin

Autuutemme juuri aljetun.

Näin hääpäivänänsä kuoloon mennä –

Eikö, armas, kauheaa se ois? –

Kuitenkin, jos tulis siks, en toisin,

Kuin täss’ unessan’, mä tehdä vois!