Kansallislaulu

Ylös Magyar! huudot kaikaa –

Nyt jos milloinkaan on aika!

Orjatko vai vapahat te?

Nyt on valta, valitkaatte!

Magyarien jumalalle vannokaa,

Vannokaa,

Orjuuteen ei taivu

enää tämä maa!

Kirottuna meidän kansa

Kantanut on orjuuttansa;

Vaan ken vapaan’ eli, kuoli,

Orjan maat’ ei haudaks huoli!

Magyarien jumalalle vannokaa,

Vannokaa,

Orjuuteen ei taivu

enää tämä maa!

Kurja, ken ei maataan puolla,

Uskall’ ei sen eteen kuolla;

Hälle miero totta vainen

Kalliimp’ on kuin maansa maine.

Magyarien jumalalle vannokaa,

Vannokaa,

Orjuuteen ei taivu

enää tämä maa!

Ijäti ei kansan auta

Kalistella kahlerautaa.

Orjat oltiin, kehnot, halvat;

Kalskukoon jo vapaat kalvat!

Magyarien jumalalle vannokaa,

Vannokaa,

Orjuuteen ei taivu

enää tämä maa!

Taas saa nimi magyarlainen

Entisyyden puhtaan maineen;

Aikain tahra, häpeämme,

Yltä pois se peskähämme!

Magyarien jumalalle vannokaa,

Vannokaa,

Orjuuteen ei taivu

enää tämä maa!

Kiitollisna jälkikansa

Muistaa meitä urhoinansa,

Siunaellen hautojamme

Kertoilee se mainettamme.

Magyarien jumalalle vannokaa,

Vannokaa,

Orjuuteen ei taivu

enää tämä maa!