Koirien laulu

Myrsky myllertääpi,

Pilviin peittyy taivo;

Talven hyiset lapset,

Vihur’, tuisku raivoo.

Siit’ ei huolta. Onhan

Kyökki lämmin vielä,

Armollinen herra

Suojaa suopi siellä.

Ravinnost’ ei huolta:

Herra kyllästääpi

Oman vatsan ensin,

Tähteet meille jääpi.

Tosin ruoska läiskyy –

Ken vois sitä estää? –

Iskut kirveltää; mut:

Koiran luut ne kestää.

Taas kun herra leppyy,

Hyväellä alkaa:

Armost’ autuaina

Nuoleksimme jalkaa!