Kylän päässä, rantapuolla

Kraj dediny krčma vetchá,

Seisoo krouvi; nähdä voisi

pri Samoši drepie hnedká,

Joessakin sen kuvan tuolla,

aj by sa v ňom shliadla veru,

Jos ei pimeä jo oisi.

keby nie čas ku večeru.

Mutt’ yö pimeni jo. Nukkuu

Noc sa blíži tichej chôdze,

Kaikki; tyhj’ on kylän raitti;

svet zamlkne; na prievoze

Lautankin jo kiinsi lukku.

hlivie kompa prikrútnutá,

Pimeys vaan valvoo – vaiti.

v nej tma čuší bez pohnutia.

Mutta krouvist’ ääntä raikuu.

Krčma však je hlučná, bysťu!

Pojat peuhaa, hoilaileepi,

Pásu ruky cymbalistu,

Riita, riemu kauvas kaikuu,

mládencov si výska chasa,

Ikkunat särähteleepi.

až oblokmi to otriasa.

”Lisään viiniä vaan aina!

„Krčmárka, hej, švárna, vína

Parastas tuo, muori kulta!

najlepšieho! Buď starina,

Vanhaa, niinkuin mummu vainaa,

sťa môj ded, v ňom ohňa sila,

Vaan kuin armaan’, täynnä tulta!”

jak mi ho má mladá milá!

”Mustalainen, joudu juhlaan!

Zahraj, Cigán, lepšie zahuď,

Soita oikein hurjan lailla!

na tanec mi zabieha chuť,

Nyt mä tanssin, rahat tuhlaan,

pretancujem groši vela,

Sielun’ myön, jos viel’ ois vailla!”

vyskáčem si dušu z tela!“

Kolke kuuluu luukun takaa:

Zabúchajú do obloka:

”Peuhaamasta lakatkaatte!

„Nehukocte tak zdivoka,

Hiljaa, pojat! – Herra makaa –

od pánov vám odkazujú;

Muuten selkähänne saatte!” –

šli spať, pokoj požadujú.“

”Hiiteen herroines saat mennä!

„Čert posadni tvojho pána,

Nytpä vasta oikein pannaan!

a ty hybaj v peklo, saňa!...

Vingu, viulu, jousi, lennä!

Zahraj, more, natož nôtu,

Maksuks vaikka paitan’ annan!”

čo hneď za košelu totú!“

Luukkuun taaskin joku kolkkaa,

Prídu zas, zaklopú: „ Majte

Rukoilevi pieni neiti:

vzhľad, sa tichšie zabávajte;

”Ihmiskullat, hiljaa olkaa!

veru vám to Boh odplatí:

Sairahana makaa äiti.”

chorá mi je drahá mati.“

Pohjaan lasit juodaan heti,

Žiaden slova neodpovie;

Soittajaa yks kylkeen nyhjää,

dopijú hneď, pohotové

Loppunuottinsa se veti –

skončia muziku, a lúče,

Koht’ on krouvi hiljaa, tyhjä.

rozídu sa domov rúče.