Kraj dediny krčma vetchá,

Kylän päässä, rantapuolla

pri Samoši drepie hnedká,

Seisoo krouvi; nähdä voisi

aj by sa v ňom shliadla veru,

Joessakin sen kuvan tuolla,

keby nie čas ku večeru.

Jos ei pimeä jo oisi.

Noc sa blíži tichej chôdze,

Mutt’ yö pimeni jo. Nukkuu

svet zamlkne; na prievoze

Kaikki; tyhj’ on kylän raitti;

hlivie kompa prikrútnutá,

Lautankin jo kiinsi lukku.

v nej tma čuší bez pohnutia.

Pimeys vaan valvoo – vaiti.

Krčma však je hlučná, bysťu!

Mutta krouvist’ ääntä raikuu.

Pásu ruky cymbalistu,

Pojat peuhaa, hoilaileepi,

mládencov si výska chasa,

Riita, riemu kauvas kaikuu,

až oblokmi to otriasa.

Ikkunat särähteleepi.

„Krčmárka, hej, švárna, vína

”Lisään viiniä vaan aina!

najlepšieho! Buď starina,

Parastas tuo, muori kulta!

sťa môj ded, v ňom ohňa sila,

Vanhaa, niinkuin mummu vainaa,

jak mi ho má mladá milá!

Vaan kuin armaan’, täynnä tulta!”

Zahraj, Cigán, lepšie zahuď,

”Mustalainen, joudu juhlaan!

na tanec mi zabieha chuť,

Soita oikein hurjan lailla!

pretancujem groši vela,

Nyt mä tanssin, rahat tuhlaan,

vyskáčem si dušu z tela!“

Sielun’ myön, jos viel’ ois vailla!”

Zabúchajú do obloka:

Kolke kuuluu luukun takaa:

„Nehukocte tak zdivoka,

”Peuhaamasta lakatkaatte!

od pánov vám odkazujú;

Hiljaa, pojat! – Herra makaa –

šli spať, pokoj požadujú.“

Muuten selkähänne saatte!” –

„Čert posadni tvojho pána,

”Hiiteen herroines saat mennä!

a ty hybaj v peklo, saňa!...

Nytpä vasta oikein pannaan!

Zahraj, more, natož nôtu,

Vingu, viulu, jousi, lennä!

čo hneď za košelu totú!“

Maksuks vaikka paitan’ annan!”

Prídu zas, zaklopú: „ Majte

Luukkuun taaskin joku kolkkaa,

vzhľad, sa tichšie zabávajte;

Rukoilevi pieni neiti:

veru vám to Boh odplatí:

”Ihmiskullat, hiljaa olkaa!

chorá mi je drahá mati.“

Sairahana makaa äiti.”

Žiaden slova neodpovie;

Pohjaan lasit juodaan heti,

dopijú hneď, pohotové

Soittajaa yks kylkeen nyhjää,

skončia muziku, a lúče,

Loppunuottinsa se veti –

rozídu sa domov rúče.

Koht’ on krouvi hiljaa, tyhjä.